| 1960 |
Synnyin
Helsingissä Naistenklinikalla
|
| 1963 |
Veljeni Hannu syntyi.
|
| 1964 |
Veljeni Jouko syntyi.
|
| 1967 |
Koulu alkoi. Ensimmäinen
kouluni oli Viherlaakson kansakoulu. Opettajan nimeä en muista.
Mutta sen muistan, että oli tuotava kotoota oma ruokaliina
pulpetille ruokailun ajaksi. Silloin syötiin luokassa ja kouluakin
käytiin kuutena päivänä viikossa!
|
| 1968 |
Muutto Leppävaaraan, Postipuuntie 5 A. Ne oli
kaupungin vuokrataloja ja kakaroita asui jokaisen oven takan. Kavereita
oli siis tosi paljon.
Mä menin Mäkkylän kansakouluun ja
mun opettajaksi tuli Salmo-niminen naisope. Se oli pelottava ja
oikeasti julma ihminen. Se muun muassa sanoi mulle, pienelle
rääpäleelle, joka ei oppinut kertotaulua, että jos
et opi näitä laskuja niin Jumala heittää kuumia
kiviä sinun päähäsi! Sellasta kasvatusta!
Fatima (äitini) tulistui moisesta ja soitti
siitä paikasta johtavalle opettajalle, Marjatta Markkulalle, joka
sitten siirsikin mut omaan luokkaansa. Marjatta oli taiteellinen ja
ihana opettaja, jonka kanssa meille syntyi melkeinpä
ystävyyssuhde! Marjatta oli mm. mun ylioppilasjuhlissa.
Kun mä lädin kansakoulusta, Marjatta
pyysi mua laulamaan kevätjuhlassa koko koululle. Mä olin
onnesta soikeana ja lauloin juhlissa Karjalan kunnailla lehtii puu...
Se oli ihanaa! Mä nautin jo silloin esiintymisestä.
Kun mä oli laulanut, Marjatta-ope piti
puheen, jossa hän antoi meille suureen oppikouluun
lähtijöille evästystä. Marjatta sanoi kyynel
silmäkulmassaan ja haikea hymy huulillaan: ”Lapset! Muistakaa aina
hymy. Hymyllä voi siirtää vaikka jäävuoria
sydämestä!”
Vanhemmat erosivat, mutta yheys jatkui kuitenkin
aina isän kuolemaan asti.
|
| 1972 |
Leppävaaran Yhteiskouluun 1B luokalle.
Luokanvalvojaksi tuli Eeva Urjanheimo. Se oli mukava matikan maikka ja
se oli meidän luokanvalvoja koko keskikoulun viisi luokkaa.
Parhaimmillaan tai oikeastaan pahimmillaan meitä oli 42 natiaista
samassa luokkahuoneessa ja meno sen mukaista.
Mä en tapaa enää ketään
ton ajan tuttuja paitsi Pääkkösen Harria, joka yhä
vieläkin on rakas ja läheinen ystäväni. Harri on
mun pitkäaikaisin ystäväni eli me ollaan tunnettu jo
vuodesta –72 ja vieläkin pidetään yhtä!
Nykyääm Harri asuu Hawajilla.
Musiikin opettajana meillä oli kolmannelle
luokalle asti tosi persoonallinen, nyt jo edesmennyt, Jukka Jarvola.
Jukan jälkeen meille tuli opeksi Pirkko Partanen, joka oli mun
musiikkiuran kannalta keskeinen henkilö. Pirkko opetti mulle
kitaransoittoa ja kannusti mua pyrkimään musiikkiopistoon,
jonne mä sitten pyrin ja pääsinkin vuonna –76. Mä
lauloin kuorossa ja touhusin muutenkin koulussa kaikkea muuta kuin
opiskelin. Ainoastaa musiikki kiinnosti mua.
|
| 1974 |
Ensimmäinen oikea
poikaystävä ilmaantui kuvioihin. Tosin rakkaus oli
pelkkää pussailua ja halailua, mutta Matilla oli komea
punainen tukka ja sen perhe piti leirintäaluetta Juvalla.
|
| 1975 |
Rippikoululeiri Hilassa.
Riparilla mä tapasin tulevan ensimmäisen
mieheni. Seurustelu alkoi vasta syksyllä –76 ja mä olin
onnellinen! Mulla oli komea ja charmantti poikaystävä, jonka
moni muukin olisi ottanut...
Meille hankittiin koira, Leni. Se oli uskomattoman
kaunis ja omapäinen saksanpaimenkoira. Se eli
neljätoistavuotiaaksi.
a mikä tärkeintä: mä sain
ensimmäisen oman kitaran! Se oli sellainen venäläinen
traktori, jossa oli alun perin ollut seitsemän kieltä ja
kaula oli pultattu mun etusormen paksuisella pultilla kiinni koppaan!!
Kielet oli niin korkealla, että sormista tuli oitis nauravat
nakit...
|
| 1976 |
Musiikkiopistoon opiskelemaan kitaraa. Meitä
pääsi vain kaksi uutta kitaraoppilasta tona vuonna Espoon
musiikkiopistoon, Antti Isotalo ja minä. Opettajana mulla oli Kai
Karma, joka oli huipputyyppi. Mä tykkäsin sen tyylistä
opettaa. Se ei pitänyt mua tyttönä vaan oppilaanaan,
jonka se oli itse valinnut.
Suhde Seppoon alkoi. Huh, niitä
päiväkirjamerkintöjä... Mä olin ihan
umpirakastunut.
Sain uuden paremman kitaran, joka me käytiin
Lauran (bestikseni) ja rippipappini Aarne Laasosen kanssa ostamassa
muistaakseni Chorus-musiikista Hallituskadulta. Se oli Ibanez ja
hinta/laatusuhde oli suhteelisen hyvä. Ibanez maksoi 500 markkaa,
mikä oli kyllä aikamoisen suuri rahallinen satsaus
yksinhuoltajalta-äidiltäni, jonka siivoojan palkka ei ollut
yhtään liian suuri.
|
| 1977 |
Ensimmäinen
kesätyöpaikka Aurorakodissa. Mä olin apuhoitajan
sijaisena. Rankkaa duunia. Tutustuin Tikkasen Kirsiin, josta tuli
läheinen ystäväni. Yhteyksiä pidetään
vieläkin, vaikka harvakseltaan.
|
| 1978 |
Mä lopetin kitaratunnit, koska Kai Karma
lähti musiikkiopistosta pois. Se meni Sibikseen opettamaan ja
tutkimaan.
Kesä duunissa Aurorakodissa osasto kolmosella.
Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka
Lontooseen Sepon kanssa.
|
| 1979 |
Mentiin kihloihin Sepon
kanssa. Ostetiin keltakultaiset sormukset.
|
| 1980 |
Mä kirjoitin ylioppilaaksi magnan papereilla.
Pari viikkoa ennen kirjoitusten alkua mä jouduin sairaalaan
korkean sahaavan kuumeen takia.
Viikko lakkiasten jälkeen mentiin Sepon
kanssa naimisiin. Meillä oli aika isot häät ja koulusta
kuorokaverit tulivat laulaman häihin.
Seppo lähti pian häiden jälkeen
inttiin. Päiväkirjamerkinnöistäni käy ilmi,
että Seppo oli saanut siellä huomautuksen rivissä
nauramisesta!
|
| 1981 |
Onni Sepon kanssa alkoi rakoilla. Seppo liittyi
yhteen herätysliikkeeseen ja minä opettelin vienosti juomaan
lonkeroa Bottalla. Kesäkuussa aloin henkisesti valmistautua eroon.
Tapasin Heikin marraskuun lopulla. Siitä
alkoi kuuden vuoden seurustelusuhde. Se oli myrskyä ja
tyyntä. Ei menty kihloihin eikä hankittu lapsia.
|
| 1983 |
Lähdin Marin kanssa kesän lopulla
liftireissulle Eurooppaan. Meidän piti mennä Ranskaan
poimimaan viiniä, mutta sato oli myöhässä, joten me
vaan juotiin pienessä ranskalaisessa kylässä viiniä
ja laulettiin suomalaisia kansanlauluja paikallisille jokailtaisissa
viinikekkereissä.
Mä muutin Heikin luo Munkkivuoreen asumaan
pitkällisten keskustelujen jälkeen.
Mä menin reissulta palattuani töihin
Teinilään. Se oli kaikella tavalla merkittävä
paikka mulle. Mä tutustuin siellä huippunaiseen,
Päiviin. Siitä asti ollaan oltu tärkeät
toisillemme. Päivi on ihana ihminen siitäkin huolimatta,
että se on huipputyyppi!
|
| 1985 |
Ensimmäinen oikea keikka
Hesassa Punaisessa Planeetassa. Talo oli täynnä (kavereita)
ja mä sain vähän rahaakin esiintymisestäni!
|
| 1987 |
Heikki muutti helmikuussa takaisin Tornioon.
Mä jäin Hesaan töihin. Kesällä mä muutin
sitten perässä Tornioon, pakkasin kaikki miljoonat kirjat ja
levyt ja kitaran ja käänsin auton nokan kohti pohjoista.
Ainoat kaverit, jotka mua kävi siellä moikkaamassa, oli Pauli ja Päivi.
Mä en voinut asua Torniossa. Elokuussa
mä taas pakkasin ja muutin takas Hesaan. Mä asuin vielä
ihan hetken Heikin kämpässä Munkkivuoressa, mutta sain
sitten oman kämpän Topeliuksenkadun varrella olevasta
”pienistä” kommuunista. Neliöitä oli yli 250 ja
meitä akkoja asui siellä viisi. Hanna ja Salli olivat mukavia
asuinkumppaneita.
Heikki tuli Hesaan tyhjentämään
kämppäänsä ja samalla me todettiin, että
meidän juttu on lopullisesti finaalissa. Fraasimaisesti
ystävinä erottiin ja eronkin jälkeen pidettiin jonkin
aikaa yhteyttä.
|
| 1988 |
Kesällä, tarkemmin heinäkuun
ensimmäisenä,mä tapasin Esa. Siinä ei
enää kyselty yhtään mitään, se oli menoa.
Se olikin tosiaan sellasta menoa, että jo joulukuussa oltiin
kihloissa. Sormuksia vaihdettiin proosallisesti bussi nro 17:n
takapenkillä.
Isä kuoli Kaunialan sotavammasairaalassa.
|
| 1989 |
Maaliskuussa mä aloin voida pahoin, vaikka
onni kukoisti. Mä oli raskaana! Se oli oikea ilouutinen!
Heinäkuun 8. mentiin Esan kanssa naimisiin ja
lähdettiin Kreetalle häämatkalle.
Leni-koiruus kuoli.
|
| 1990 |
Saara syntyi tammikuun kolmantena.
Äiti kuoli lokakuun 10. Se oli kova isku
meille kaikille sisaruksille.
|
| 1991 |
Laura syntyi kesäkuun
kolmantenakymmenentenä.
|
| 1993 |
Koko konkkaronkka muutettiin
Tampereelle Pappilaan Hevoshaankadulle isoon omakotitaloon.
Elämä oli tosi vilkasta, meillä kävi paljon
kavereita kylässä.
|
| 1994 |
Mä pyrin ja pääsin
Händel-kuoroon. Se oli erityisen nasta sekokouoro täynnä
hulvattomia ihmisiä!
Syksyn kuluessa kuorokaverini Pike usutti mut
kitaroineni Kujasen baarin lavalle. Siitä alkoi mun ammattimainen
trubaduurieloni. Siis ihan täysi suunnittelematta. Mun ei koskaan
pitänyt alkaa tekemään musiikkia työkseni.
Mutta niin vain yhä useammin löysin
itseni jonkun baarin nurkasta laulamasta!
|
| 1995 |
Otin ekan kerran osaa Tapsan Tahteihin.
Pääsin Nokialle asti, mutten finaaliin. Mä olin ihan
älyttömän pettynyt.
Mutta keikkailu jatkui kuitenkin koko ajan
paranevalla menestyksellä. Siis useampia keikkoja ja parempia
suorituksia minulta lavalla.
Tehtiin koko perheen ja muutaman ystävän
voimin kuukauden Euroopan reissu asuntoautolla.Siinä sitä
vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti...
Syksyllä mua pyydettiin osallistumaan
Mestaritrubaduurikisaan Kangasalla. Mä menin sinne kun kerran
pyydettiin ja omituista kyllä, mä voitin.
|
| 1996 |
Saara aloitti koulun Tammelan
koulussa saksankielisellä luokalla.
|
| 1997 |
Laura aloitti koulun niin ikään
Tammelassa saksankielisellä luokalla.
Mä hölmö päätin
vielä kerran ottaa osaa Tapsan Tahteihin. Samalla tavalla mun
kävi nytkin ku edellisellä kerralla. Nokialle
pääsin, mutta finaaliin en. Siinä vaiheessa kisa oli jo
muutunut iskelmälaulukilpailuksi, eikä mulla
ymmärrettävästi ollut asiaa parhaimmistoon ;)
Mä päätin, että toi sai luvan
olla mun vika kilpailu. Tästä eteen päin mä
kilvoittelisin vaan jalosti itseni kanssa!
Omat kotisivut ilmaantuivat nettiin. Tai
eivät ne ilmaantuneet, vaan mä suunnittelin ne ja Ola
toteutti. Kunnolla sivut otettiin käyttöön seuraavana
vuonna, kuten voitte vaikkapa keikkakalenterista nähdä!
Artistikurssin eka osio alkoi. Mä opin
älyttömän paljon tästä alasta tuolloin
Ikaalisissa. Merja Partanen oli yksi meidän opettajistamme ja
Merjalta on jäänyt päähäni soimaan oiva
sananparsi, jos haluaa oikesti tehdä jotain ja saada sen
vielä aikaan! Merja hoki aina vakava ilme naamallan:THINK BIG. Se
on erinomaisen hyvä ohje.
|
| 1998 |
Taas koko perheen matka Espanjaan, nyt
yhdessä Tarpiloiden kanssa. Tammikuu oli aika sateista, mutta
muuten oli mukavaa.
Keikkoja oli ihan älyttömästi.
Artistikurssin toinen osio. Sain
päivitettyä loputkin tietoni ja olin valmis perustamaan oma
yrityksen.
|
| 2000 |
Meinasin uupua työtaakan alle.
Eräänä sunnuntaina tammikuun alussa, kun oltiin
kahdestaan Esan kanssa Kaupin metsässä kävelyllä,
mä sanoin Esalle, että nyt loppu nää trubaduurin
hommat. Mä ilmoitin pontevasti haluavani töihin raksalle tai
ihan mihin vaan. Esa oli selvästikin nähnyt mun
väsymiseni ja miettinyt asiaa, koska se sanoi: ”Älä
lopeta, tee levy”. Mä meinasin pillastua kokonaan ja kiljuin ku
elukka, että millähän ihmeen rahalla mä levyn
tekisi. Ihan rauhallisesti ja minuun hermostumatta Esa sanoi, että
pankissa on rahaa. Ja sitten mä sain kuulla koko suunnitelman:
otetaan pankista 100 000 markaa lainaa ja jos tulee rahallisesti
tiukkaa levyn takia, niin myydään asunto. Ja ennen sitä
levyä pitäisi vielä tehdä sinkku, joku
irkkurallatus, johon Juice Leskinen tekee suomenkielisen tekstin!
Minä kuuntelin huuli pyöreänä
Esan suunnitelmaa. Siitä paikasta mä unohdin impulsiivisena
ihmisenä kaiken väsymykseni ja kun päästiin kotiin,
mä aloin soittelemaan itselleni musiikillista tuottajaa Irlannista
Sinkku saatiin valmiiksi toukokuun lopulla.
Sinkulla soittaa suomalaisia huippumuusikoita tyyliin Petri Hakala,
Janne Viksten, Markku Lepistö... Ja sen suomenkielisen tekstin
mulle teki kukapa muu kuin maestro Leskinen itse.
Tässä siis toimi ajatus THINK BIG.
Kesäkuussa mä lähdin valokuvaaja
Kuuskajaskarin (Jaakko Jaskari) kanssa Dubliniin levyn tekoon.
Máire Breatnach oli meitä vastassa kentällä ja
seuraavana päivänä alkoi äänitykset.
Levyntekosessio oli mulle todella hienoa aikaa!
Lokakuussa oli levynjulkkarit Mällissä,
Helsingissä. Siitä alkoi kuukauden kiertue (olikohan se 30
keikkaa melkein putkeen!), jonka jälkeen mä olin aivan poikki.
Siekkisen Päivi järjesti fiskarilaisten
kanssa mulle 40-vuotissynttärit Fiskarissa.
|
| 2002 |
Maaliskuussa tein ensimmäisen
konserttikiertueeni. Joka keikalla –siis konsertissa – oli vieraana
joku loistava miesartisti. Kiertue oli hieno kokemus. Se
pitää uusia!
Heikki Harma otti muhun yhteyttä ja ehdotti
yhteistyötä irkkumusiikin merkeissä. Tarkoituksena olisi
nyt saada levyllinen noita irkkuja suomenkielellä laulettuna.
|
| 2003 |
Matka Irlantiin Satun kanssa |
| 2004 |
Aura -levy ilmestyi tammikuussa.
Julkkarikiertueen jälkeen Satun kannsa Irlantiin. |
| 2005 |
Suunnittelin ja vedin
Ikaalisissa seitsemän kuukauden lauluntekijäkoulutuksen.
Pääopettajina olivat Heikko Salo ja Olli Heikkinen
Miljoonasateesta.
Lomalla Irlantiin Satun kanssa |
| 2006 |
Pyrin Tampereen
yliopistoon, yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Mä
pääsin ja olin onnesta soikeana! Pääaine on
sosiaalityö.
Minulla oli suuri kunnia laulaa Juhani Juice Leskisen hautajaisissa. Lauloin kirkossa yhden laulun. |